ylellisyyttä

Kuuntelin radiosta mikälie-ohjelmaa, jossa kyseltiin ihmisiltä millaista ylellisyyttä he kaipaavat elämäänsä. Haastattelija tivasi, olisiko ylellisyyttä hieno koti, uusi auto, Karibianristeily, mahdollisuus ostaa ihan mitä haluaa. Hän tuntui oikein kiihtyvän, kun ei saanut haluamiaan vastauksia.

Haastateltujen suomalaisten mielestä ylellisyyttä olisi luonnon rauha, kesämökkiloma perhaan kanssa, ihan vain rauhallinen ilta itsekseen.

Maailma pursuaa tavaraa, tapahtumia, ostosparatiiseja ja valmislomia. Jo sana ostosparatiisi kertoo, millaisessa maailmassa elämme. Suurin osa tavarasta on turhaa ja kertakäyttöistä.
Ajatelkaapa miten suuri on se teollisuus maailmassa, joka valmistaa erilaisia leluja pääsiäismuniin! Tai esimerkiksi koriste-esineitä, joissa ei ole turhan paljon panostettu laatuun.
Jos alkaisi laskea, erilaisia tuikkukuppejakin on varmaan miljoonia.

Kosmetiikkateollisuus ei ole yhtään sen ihmeellisempää. Koko ajan markkinoille tulee uusia tuotteita jotka lupaavat silottaa rypyt, pullistaa huulet ja tuuheuttaa ripset. Kuitenkin 30 vuotta kauneuden aitiopaikalla työskennellyt Kauneus ja Terveys -lehden entinen päätoimittaja Irmeli Castrén sanoo, että iho ei suinkaan tarvitse rasvaa vaan öljyä. Ja öljyä löytyy jokaisesta keittiöstä!
Castrén toteaa, että ei ihon läpi imeydy kosteutta. Hän kehottaa miettimään, miten kävisi silloin kun menee kylpyyn!

Vaate- ja asustemuoti muuttui aikanaan neljä kertaa vuodessa: kevät, kesä, syksy ja talvimuoti. Nyt ei edes kvarttaali riitä. Tuntuu siltä, että muoti muuttuu samalla syklillä kuin mitä naistenlehdet ilmestyvät.

Miten ihmeessä äitimme, isoäitimme ja kaikki naiset jo ennen heitä ovat tulleet toimeen omien rintojensa kanssa? Missä ihmeen vaiheessa naisten rinnat menettivät alkuperäisen tarkoituksensa ja muuttuivat osaksi muotia? Missä vaiheessa niistä tuli naiseuden mitta? Tai siis niiden koosta?
En millään voi hyväksyä sitä, että 12-13-vuotiaille tytöille laitetaan rintaimplantit. Ja perusteluna on, että kun se niin haluaa!

Jotenkin tämä kaikki lyö itseään korvalle - ihmiset haluavat luomua niin ruuassa kuin vaatteissakin.
Ihan kuin ihmiskunta olisi kaoottisessa tilassa. Ei tiedetä mitä halutaan. Mutta on vain pakko saada.
Monestihan on todettu, että vanha kunnon maalaisjärki on kadonnut.
Vanhempia vain tulee sääli. Miten tällaisessa sekamelskassa ja arvojen alennustilassa voi kasvattaa itsenäisesti ajattelevia lapsia ja nuoria? Sellaisia, jotka olisivat tyytyväisiä siihen mitä on, kyseenalaistaisivat turhuuden ja arvostaisivat aitoutta.