Voiko päivä alkaa paremmin kuin sillä, että aamulla herää omaan nauruunsa? Näin on tapahtunut jo monena aamuna. Ei niin, että olisin nähnyt hauskaa unta vaan kun kolme kylmää koirankuonoa tunkee peiton alle ja hurja hännänheilutus humisee ympärillä.
Kahden koirani lauma kasvoi viikko sitten yhdellä: sain pienen pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoiran. Se on otettu huostaan pentutehtaasta. Tapauksesta kirjoitettiin viime syksynä useaan otteeseen iltapäivälehdissä.
Helsinkiläinen nainen piti pentutehdasta ja koirien olot olivat surkeat.
Tässäkin koirassa on sama isovanhempi niin enon kuin isänkin puolelta. Eli ihmisen ahneus on ajanut sisäsiitokseen.
Jo joka tapauksessa, koirat vietiin kenneliin, josta niille etsittiin uudet kodit.
Minulle kerrottiin, että Sirius on arka ja säikky. Se pelkää ja hermostuu helposti eikä ole edes sisäsiisti.
Päätin kuitenkin ottaa sen, koska olen aina halunnut pienen koiran. Sekarotuisessa Carossa tapahtui pieni mittavirhe: sen emo oli sirpakka pieni narttu ja oletin, että tytär on äitinsä kokoinen.
Hyvin pian paljastui kuitenkin se tosiasia, että seuraava sukupolvi on aina vanhempiaan isompaa. Mutta tässä tapauksessa tuli kyllä liioteltua. Aloin jo epäillä, että Caron isä on ollut naapuritalon poni!
Minulla on aikaisemminkin ollut mäyräkoira, Siiri, joka tosin sairastui 14-vuotiaana rintasyöpään ja jouduttiin lopettamaan.
Nyt on siis laumassani tyttäreni Pyry, pystykorvan oloinen sekarotuinen, Caro, musta paholainen ja ihan hurjan sekarotuinen sekä Sirius, pieni mäyräkoirauros.
Kun tulimme ensimmäisen kerran uuteen kotiin, lauma otti tulokkaan vastan kuono pitkänä. Muutama minuutti kesti haistella ja vähän maistellakin.
Itse olin varautunut istumaan pelokas koira sylissäni sen illan.
Ihan sain itsekseni istuskella - Sirius upposi laumaan välittömästi. Meni suoraan isojen koirien ruokakupille, tyhjensi ne, huokaisi syvään ja alkoi vetää sikeitä sohvan nurkassa.
Jo samana iltana sen häntä heilui vähän ja seuraavana aamuna sanan mukaisesti häntä heilutti jo koiraa.
Nyt, vajaata viikkoa myöhemmin Sirius on ottanut vallan talossa. Se rakastaa sitä, kun Caro (narttu) hoitaa sitä kuin pentua. Mutta kun se kyllästyy, saa mamma lähdön.
Vanha Pyry-pappakin on laitettu ojennukseen.
Yhtenä aamuna havahduin hereille siihen, että koirat ryntäsivät ylön portaita. Makasin ihan hiljaa ja liikkumatta ja nukkuvaa teeskennellen. Hetken kuluttua tuli pysähtynyt hiljaisuus. Tiesin - koirat ovat ilmassa hyppäämässä sänkyyn.
Ja mikä riemu syntyikään kun ne tajusivat minun olevan hereillä. Vikinästä ja nuolemisesta ei ollut tulla loppua.
Vaikka kuinka yritin pakoon peiton alle, aina jostain eksyi kylmä kuono ihoani vasten.
Tällaisessa tilanteessa ei voi muuta kuin nauraa, ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti