Yli 50-vuotiaaksi saakka pidin suomalaisia harvinaisina. Mielestäni suomalaiset olivat harvinaisen avarakatseisia ja suvaitsevaisia. Mieleeni ei koskaan tullut ajatus, että suomalaiset voisivat olla ahdasmielisiä ja rasistisia.
Totuushan on, ettei sodan aikaan karjalaisten integroiminen maahamme sujunut ongelmitta. Talojen, suurtenkaan kartanoitten ovia ei aina avattu evakkoperheille, mutta pidin sitä valitettavana ja yksittäistapauksina. Jollakin tavalla suljin silmäni ja korvani julmuuksilta. Meitähän on joka junaan.
Mutta viime vuosina olen ensinnäkin joutunut tunnustamaan tosiasian: Suomi luovutti kahdeksan juutalaista sodan aikana saksalaisille. Tästä taisi alkaa silmieni avautuminen. Tunsin suoranaista fyysistä häpeää asian johdosta.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän paljastuu suomalaisten todellinen luonne. Yleistämättä. Me olemme rasisteja ja homokammoisia.
Olen ihmetellen seurannut homokeskustelua joka tuntuu vain kiihtyvän ja saavan julmempia muotoja. Kuvittelin aina että kun asiasta puhutaan, se selviää ja ihmiset alkavat ymmärtää. Olisinko voinut olla enemmän väärässä!
Minun ja vielä omienkin lasteni ollessa nuoria seksuaalisuus oli yksityisasia. Lapset ja nuoret puettiin käytännöllisiin ja helppohoitoisiin, mukaviin vaatteisiin. Tärkeintä oli toimivuus, ei viestien lähettäminen.
Nykyisin jo alakouluikäisten vaatteet viestivät seksuaalisuutta.
Ennen ihmisten seksuaalinen suuntautuminen jos mikä oli yksityisasia. Homoja ja lesboja on ollut maailman sivu, mutta siitä ei vaan puhuttu. Jos tarkastellaan maailmankirjallisuuden tai minkä tahansa muun taiteen alan mestareita, sieltä löytyy homoja loputtomasti.
Mutta ennen heidän luomansa teokset olivat tärkeämpiä kuin se, rakastiko tekijä miestä vai naista.
Mielenkiintoista on sekin, ettei maailmanlaajuisen Muumi-buumin keskellä toitoteta sitä että Tove Jansson oli lesbo. Onko siis homous ja lesbous joillekin ihmisille sallittua? Vähän niin kuin Irwin Goodmanille juopottelu? Tyyliin pojat on poikia?
Nykymaailmassa ei enää ole tabuja. Kaikesta puhutaan avoimesti. Myös seksistä. Mutta sitä ihmettelen, miksi homoilta ja lesboilta ollaan jo viemässä ihmisarvo? Kirkkoonkin ovat aina kaikki olleet tervetulleita. Niin yhä, kaikki ovat tervetulleita - paitsi homot.
Tässä taas petyn sydänjuuriani myöten suomalaisiin. Tuntuu että ahdasmielisyys on suorastaan keskiaikaista.
Asiasta puhuminen ei todellakaan ole lisännyt ymmärrystä.
Radiossa Anders Hulden Setasta sanoi hyvin: homous ja lesbous on identiteetti, ei mielipide!
Radiosta kuulin myös täysin käsittämättömän tarinan rasismista. Tapauksen kertoi Jari Sarasvuo, joka oli sanomisen kuullut mutta ei ollut voinut uskoa korviaan.
Puolituttu oli sanonut, ettei ikimaailmassa voisi adoptoida lasta Afrikasta. Hän uskoi, että muut ihmiset perhettä katsellessaan ajattelevat että toi nainen on antanut mustalle!
---Anteeksi kuinka? Mies siis ajatteli, että ihmiset olisivat sitä mieltä että nainen, vaimo, on maannut mustan miehen kanssa ja saanut tälle lapsen. Ja sitten he säälisivät valkoista miestä, josta oli tullut aisankannattaja?
Kuten Jari Sarasvuo totesi: ei ole ikimaailmassa tullut mieleenkään! Voiko enää ahdasmielisemmin ajatella. Vielä nyt, kun lapsia adoptoidaan niin Afrikasta kuin Aasiastakin.
Miten voi kuvitella yhteiskunnan muuttuvan suvaitsevaisemmaksi jos yhä edelleen ajatellaan näin? Vaikka kuinka lapsille opetetaan monikulttuurisuuden rikkautta kaikki vesittyy kun jotkut aikuiset ajattelevat näin.
Lapset ottavat mallia aikuisista. Lapsi ei osaa erottaa onko malli hyvä vai huono. Aikuinen, erityisesti vanhempi on roolimalli.
Siksi on tärkeää miettiä mitä suustaan päästää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti