pakkanen

pakkasta

Pakkanen on kova. Talvi yllättää suomalaiset joka vuosi. Aika metka juttu. Tällä hetkellä mittarissa on ulkona -24 ja sisällä +20. Pakkasennätys oli viime yönä -38,7. Huh.

Pakkasella syödään lihakeittoa. Kukaan ei keitä sitä kesällä. Kynttilät tekevät lämpimän olon. Ja villasukat.

Kun pakkanen kiristyy, minulle tulee vastustamaton halu kutoa sukkia lapsille. Heillä on niitä jo jokaisella laatikollinen, mutta en voi itselleni mitään. Pakko mikä pakko.

Sitä paitsi television katseleminen tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta. Siksi on hauskaa tehdä käsillä jotain hyödyllistä. Kutoessa myös sormet pysyvät lämpiminä.

Viime talvena Nessa totesi, että :”Mummu, minulla ei vielä ole vihreitä sukkia!”. Nyt on.
Ja kaikkein lämpimimmät ja mukavimmat kutoa ovat koirankarvalankasukat. Langassa on puolet koirankarvaa ja puolet lampaan villaa.
Pysähdynkin usein Mikkeliin mennessä Hiirolaan Pirtin Kehräämöön ostamaan lankoja. Sinne vien myös keräämäni koirankarvat.

Pakkasen huono puoli on ainainen pukeu6tuminen: kerros kerrokselta vaatetta niskaan aina, kun lähtee koirien kanssa ulos, kauppaan tai vain viemään roskia.
No, kerrospukeutuminenhan on muotia – olen siis trendikäs.

Rivitalossa asuessa koirien kanssa olen huomannut sen, että koirat ovat aina väärällä puolella ovea. Ne haluavat ulos kun ovat sisällä ja sisään silloin kun ovat ulkona. Ovea pitää koko ajan avata ja päästää koirat sinne sun tänne.
Ikkunalaudalla olevat kukat kärvistelevät jatkuvassa kylmässä tuulahduksessa.

Nyt ainakin Pieksämäellä on kolmas talvi peräjälkeen kun kuura pysyy puissa. Luonto ei voisi olla kauniimpi. Erityisen kaunista on ollut viime päivinä kun aurinko on paistanut.

Auringon lämpökin jo tuntuu, sillä aamun reilu -20 astetta nousee lähes kymmenen astetta auringon noustessa ja osuessa mittariin.

Tänä aamuna koko Pieksänjärvi oli vain meidän. Ketään muuta siellä ei ollut. Ei ollut hiihtäjiä, ei pilkkijöitä. Vain hohtava hanki koirien telmiä. Upeaa! Käsittämättömän kaunista.

Tyttäreni kertoi, että heidän tuttavansa olivat Thaimaassa näyttäneet kännykässä olevia valokuvia Suomen talvesta. Thaimaalaiset olivat alkaneet itkeä. Heidän mielestään me asumme maailman kauneimmassa maassa.

Olemme jäällä tutustuneet kanteen kalamieheen. Tapaamme usein aamusella, me olemme menossa jäälle ja he ovat palaamassa verkoilta.
Juttelimme yhtenä aamuna talvesta ja kerroin thaimaalaisten reaktiosta.
Toinen miehistä kertoi, että hänen poikansa oli Irakissa (vai Iranissa?) rakennustöissä. He olivat sanoneet paikallisille, että kun teillä täällä on nyt yli +30 astetta lämmintä, meillä talvella on -30 astetta pakkasta. Paikalliset olivat alkaneet nauraa ja taputtaneet suomalaisia olalle tyyliin ” huijaatte, ei me tyhmiä olla eikä ihan kaikkea uskota!”.

Minun irlantilaisille ystävilleni on käsittämätöntä kuvitella, että pakkasta on yli 10 astetta. Ja lunta – mutta mikään ei pysähdy. Aikuiset menevät töihin, lapset kouluihin. VR:n vaikeuksista en ole heille kertonut.

Minun mielestäni Suomessa on hienoa muun muassa se, että meillä on neljä selvää vuodenaikaa. Etelässä, siis esimerkiksi Espanjassa ja Kreikassa on suomalaisille aina kesä ja helle, mutta on heilläkin talvensa. Siellä ei kuitenkaan ole samanlaista lämmitystä, eristystä ym. kuin meillä. Siellä oikeasti kärvistellään kylmässä.

 Minua talvi aina ihmetyttää. Siis se, miten luonto selviytyy ja keväällä herää eloon. Usein mietin hakia katsellessani, kuinka paljon elämää siellä on. Pieniä hiiriä ja myyriä hyörimässä kinosten kätköissä.
Ja kaikki siemenet, jotka kukista varisivat viime kesänä! Ne vain nukkuvat. Ja kun alkavat tuntea auringon lämmön, heräävät jälleen ensi kesään.

Ystävättäreni mietti, miten perunat tietävät että on kevät? Perunat ovat jääkaapin kylmiössä, mutta tiettyyn aikaan kevättä ne alkavat työntää uutta kasvua? Ihmeellistä.
Mikään ei ole niin ihmeellinen kuin luonto!