Kuorsaaminen on kova juttu. Vitsiä siitä kyllä on väännetty, mutta onkohan siitä tehty laulua?
Minä olen kuorsannut kuuloni.
Kuuloni on huomattavasti alentunut kuin mitä sen pitäisi tähän ikään mennessä olla. Ihan vaan metelistä. Itsehän sen parhaiten kuulee eikä sitä pääse karkuun.
Pahinta kuorsaamisessani on se, että se alkaa jo hieman ennen kuin nukahdan. Ääni on niin mahtava, etten sitten saa nukahdettua!
Tyttäreni eivät mielellään nuku samassa talossa kanssani, ja lapsenlapseni valittavat aamulla, että kuorsaamiseni herätti heidät monta kertaa yön aikana.
Aikanaan epäiltiin uniapneaa. Valitin asiaa lääkärilleni – lähinnä sitä, että ilmeisesti pidätin hengitystä unen aikana. Tähän päätelmään tulin siksi että pieni mäyräkoirani herätti minut joka yö. Se seisoi päälläni kauhistuneen näköisenä, silmät selällään ja korvat pystyssä. Olin varma, että joko pidätin hengitystä tai korisin niin että koira huolestui.
Lääkäri kuunteli aikansa, mutta sitten ei enää voinut pidätellä vaan purskahti nauramaan.
-Mitä laitan syyksi lähetteeseen? Senkö, että emäntä kuorsaa niin kovaa ettei koira saa nukuttua?
No, niin hän lähetteeseen kirjoitti. Ja minä kävin nukkumassa kaksi yötä sairaalassa.
Uniapneaa ei löytynyt, mutta mittarit rekisteröivät melkoiset desibelit.
Eihän se sinänsä haittaa kun yksin nukkuu. Mutta jos on vieraita!
Joulun tienoona nukahdin yhtenä iltana sohvalle. Kun omaan meteliini havahduin, kysyin vävykokelaalta olinko pörissyt.
-No ehkä vähän, hän totesi hienotunteisena.
Kuten sanoin, pahinta on se, että ääni tulee jo hetkeä ennen kuin nukahdan. Se on tosi pelottavaa tilanteissa, joissa on kuolla tylsyyteen mutta on pakko pysyä hereillä. Tai junassa matkustaessa.
Ei ole mukavaa herätessä huomata, että kaikki muut ihmiset ympärillä hymyilevät ymmärtävästi!
Sillä ei ole väliä nukunko selälläni, kyljellä tai vatsalla. Meteli on sama. Minua ei siis kannata tuuppia yöllä toiseen asentoon, se ei vaikuta.
Mieheni kuorsasi ihan yhtä kovaa. Tyttäreni ei voinut ensinnäkään uskoa, että joku voi nukahtaa niin nopeasti. )Isä vaan heittäytyi pitkäkseen ja jyrinä alkoi saman tien. Toisekseen tyttäreni kerran luulivat että roska-auto ajoi pihaan. Vaikka se vaan oli isäpappa pikkuisilla päikkäreillä.
Tyttäreni valittaa, että hänen miehensä kuorsaa. Se ei kuitenkaan tytärtäni haittaa jos hän itse ennättää nukahtaa ensiksi. Myös toisen tyttäreni mies kuorsaa, mutta tätä tytärtäni meteli häiritsee. Voin vain kuvitella, miten rouva istuu kiukusta puhisten omalla sängynpuoliskollaan ja tuijottaa pimeässä pärisevää, korisevaa ja taloa tärisyttävää miestään!
Ukkoparka on monena yönä saanut häädön takkahuoneen sohvalle.
Tyttärentyttärenikin ovat kertoneet, että isi kuorsaa kamalan kovaa.
-Mutta kyllä sinä mummu kuorsaat vielä kovempaa!
Olin kerran ystävättäreni kanssa risteilyllä. Palasimme kotiin Helsingistä junalla ja tapahtui juuri se mitä aina pelkäsin. Nukahdin ja aloin kuorsata. Kun havahduin hereille tajusin nanosekunnissa pitäneeni infernaalista meteliä.
Vieressäni istui ystävättäreni kääntyneenä puoleeni ja leveästi virnistäen. Voin vain kuvitella hänen osoittaneen koko vaunulliselle, että täältä se ääni tulee!
Hän itse kun ei kuorsaa sillä se ”on niin epänaisellista!”.
Joskus, joskus vielä otan hänen pörinänsä videolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti