Kieli köyhtyy koko ajan. Matkapuhelimien tekstiviestimahdollisuus on edesauttanut asiaa huikeasti. Sääli! Erityisesti nuorten kohdalla chattaaminen ei varmaankaan avarra kielen käyttöä. Ootko mun kaa?
Kaikki kirjeissä käytetty kuvailu, maalailu ja erilaisten ilmausten rikas käyttö on kadonnut tyyst tykkenään.
Tiedän itsekin syyllistyväni kielellisen ilmaisun niukkuuteen. Mutta joissakin tapauksissa on vain helpompi lähettää tekstari kuin soittaa.
Kudoin tyttäreni poikaystävälle lapaset. Kun ne olivat valmiit, laitoin paketin postiin. Sen sijaan että olisin liittänyt mukaan kirjeen jossa toivon, että lapaset sopivat ja ovat lämpimät laitoin vain lapun että "vedä käteen!" No, oli vähän kiire.
Samaisen tyttäreni myöhemmälle avopuolisolle laitoin viestin kysymyksellä "kuinka pitkä se on?" Pyysin häntä mittaamaan sen rentona tyvestä kärkeen ja laittamaan sentit paluuviestinä. Siis jalkaterän - olin kutomassa hänelle sukkia!
Samaiselle miehelle laitoin viestiä ennen joulua kysyäksen "kuinka sänkyhomma sujuu?". Vastaukseksi tuli, että "kohta kokeillaan".
Tiesin, että heille oli ostettu uusi sänky ja olivat sitä kokoamassa.
Olen unohtanut kysyä tyttäreltäni, onko hän montakin kertaa joutunut tulkitsemaan viestejäni.
Kenties joskus kannattaisi olla vähän monisanaisempi. Ainakin, jos viestien vastaanottaja ei ole ihan kovin tuttu. Onneksi tyttäreni tuntee ajatustapani ja osaa siis kääntää selkokielelle viestit. Lisätä niihin tarvittavat sidesanat.
No, tietenkin tässä voi vetäytyä savolaisen totuuden taakse: viestin väärinymmärtäminen on aina vastaanottajan vika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti