Kaikki minut paremmin tuntevat tietävät, että vilkutan yöllä tähtikirkkaalle taivaalle. Tyttärieni mielestä se on hurjan noloa.
Mutta sillä on vissi tarkoitus.
Taivaalla lentää lukemattomia satelliitteja. Tähtikirkkaana yönä niitä voi bongata risteilemässä sinne tänne.
Satelliitti on tasainen valo, joka liikkuu yli näkökentän. Joskus niistä vilahtaa kirkkaampi valo, kun ne kuvaavat maahan.
Jotkut väittävät, että satelliittien kuvista saadaan suurennettua jopa se, mitä savukemerkkiä pihalla poltat. Eli siis aika tarkkoja kuvia.
No, mieti, että on laboratorio, oli se sitten Usassa tai Venäjällä tai missä tahansa maassa. Siellä vanha harmaa mies tutkii kuvia päivästä, viikosta, vuodesta toiseen. Pöly laskeutuu hänen harteilleen. Iho käy kalpeaksi päivänvalon puutteesta. Kuvat ovat tietenkin salaisia ja laboratorio on kellarissa.
Mies tutkii verestävillä silmillään kuvan toisensa jälkeen. Ja yhtäkkiä hänen käteensä osuu kuva, jossa minä iloisesti vilkutan hänelle.
Ehkä hänkin tulee iloiseksi ja jaksaa taas plarata kuvia seuraavat vuodet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti