kuuhulluus

Näin täydenkuun aikaan tunnen itseni kovin rauhattomaksi. Niin on ollut jo lapsuudesta saakka. Ei tarvitse kalenteriin katos tai kuuta taivaalla nähdä, sen vain tuntee.

Ihan varmasti kuu vaikuttaa ihmiseen. Olemmehan me suurimmaksi osaksi vettä. Ja jos kuu pystyy vaikuttamaan valtameriin – vuoksi ja luode- miksi sitten ei ihmiseen?

Ennen vanhaan ihminen oli kaikin puolin lähempänä luontoa ja osasi käyttää sitä hyväkseen. Esimerkiksi puut kaadettiin tietyssä kuun kierron vaiheessa, silloin, kun kuuta seuranneen puun kierre oli tiukimmillaan. Siksi vanhoissa hirsissä pinnan halkeamat kiertävät hirttä. Nykyhirsissä ne ovat suorina viiltoina hirren pinnassa.

Kuun kierto vaikuttaa myös vihdan/vastan tekemiseen. Mestarit osaavat kertoa oikean päivän kuukaudesta milloin kannattaa tehdä vastat talven varalle eivätkä ne karista lehtiään.

Minulle kuun vaikutuksen tunteminen ei ole uskon asia. Se ei ole mystiikkaa vaan logiikkaa. Samoin kuin maasäteily. Olen aivan varma siitä, että maasäteilyn merkit on helppo oppia. Esimerkiksi muurahaisten sanotaan tekevän pesänsä säteilyn risteyskohtiin.

Kaivon katsominen varvulla on sen sijaan minulle enmmän mystiikkaa kuin konkretiaa. Se jo0htuu kenties siitä, että minulla varpu ei taivu. Ei edes värise.

Olen kokeillut sitä monta kertaa. Seurassa on ollut miehiä, joilla vaipu taipuu, ja he ovat pitäneet käsistäni kiinni ja tunteneet, kuinka varpu yrittää taipua. Mutta minulla vaan kun ei taivu niin ei taivu, Ja miehillä taipuu niin, että kuori repeää kun he yrittävät pitää vastaan.

Tämän on maasäteilyn tutkija selittänyt sillä, että minulla on itselläni niin vahva magneettikenttä että se vastustaa maasäteilyä.

On minulla sanottu olevan siin laajan aurankin, ettei sitä voi mitata.

sen kuulemma näkee jos on lahja katsoa.

Kuun vaikutusta tai maasäteilyä enpidä henkimaailman asioina. Niistä kun on ihan tavan elämän näyttöä.

Olen varmaan hyvin perisuomalainen – en usko ennen kuin näen.

Ufoihin en usko, varmaan siksi kun en ole yhtään nähnyt. Enkä usko ensimmäisellä kerralla jos näen. Käsken tulla uudelleen sitten kun paikallla on enemmän väkeä.

Ne kun tuntuvat näyttäytyvän vain yhdelle ihmiselle kerrallaan.

Onkin käsittämätöntä, että Amerikan Yhdysvallat uhraa miljardeja dollareita vuodesa ufotutkinukseen. Kuitenkin maassa on miljoonia ihmisiä vaikka kotia, ruokaa ja kouutusta, terveydenhuollosta puhumattakaan.

Huvittavaa koko ufojutussa on sen ympärille syntynyt viihdeteollisuus. Ufot ovat elokuvissa aina vihamielisiä ja puhuvat yllättävän hyvää englantia.

Olen aina ollut sitä mieltä, että avqruudessa ei ole muuta elämää. Siis ei ainakaan sellaista kuin tällä pallolla. Voihan olla, että on jotain, mitä me emme tunne. Siksi onkin outoa, että tutkijat sanovat ”ettei jollain planeetalla voi olla elämää koska siellä on vain myrkkykaasuja”. Mutta voihan siellä olla jotain, joka elää myrkkykaasuista.

Ihminen tarkastelee asioita aina omalta kantiltaan. Sitä voisi kutsua rajoittuneisuudeksi.

Aivan vastikään olen kuitenkin alkanut epäillä epäilyksiäni. On ollut pakko myöntää, että jotain on sittenkin voinut olla jo ennen meitä, jotain suurempaa, kehittyneempää. Mutta – ei sen ole tarvinnut avaruudesta tulla. Ehkä silloinen ihmiskunta ja sivilisaatio ovat vain olleet niin paljon meitä pidemmällä.

Tällä tarkoitan pyramideja. Minulle vastikään näytettiin kuvia pyramideista löydetyistä kuvista joissa on helikopteri, sukellusvene ja tankki. Helikopteri ei ole ihan tavallinen jaan täsmälleen armeijan joukkojenkuljetuskopteri.

Katso vaikka itse kuvaa. Laita Googleen hakusanaksi Pharaos helikopter.

Ihminen tietää taustaansa vain muutaman tuhat vuotta taaksepäin. Mutta sitä ennen on saattanut olla paljon sellaista, mitä vasta nyt aletaan saada päivänvaloon.

Ja olen vakaasti sitä mieltä ettei kaikkea tarvitsekaan tietää. Tärkeää on vain se tieto, joka opettaa. Joka neuvoo miten vältetään virheet, ettei tulisi uutta sotaa, ei luonnonkatastrofeja, ettei ihmiskunta jälleen kerran tuhoaisi itseään.